lauantai 2. toukokuuta 2020

Elly Griffiths: Aavekentät

Olisin toivonut tämän kirjan kestävän paljon kauemmin. Kuten muutkin Ruth Galloway -tarinat, tämä loppui aivan liian nopeasti. Norfolkin suomarskissa on sellaista imua, että sen parissa viipyisi mielellään pidempäänkin.

Arkeologi Ruth kaivelee taas kotikonnuillaan ja joutuu selvittelemään yllättäen löytyneen vainajan taustoja. Yhteistyö rikoskomisario Harry Nelsonin kanssa sujuu, vaikka kumpikin tuntee olonsa välillä vaivautuneeksi tunteidensa takia. Muutkin tutuiksi tulleet henkilöt ovat mukana tälläkin kertaa. Tässä kirjassa lukija on varpaillaan ja lähes hengittämättä, koska keskeisten henkilöiden välillä tapahtuu kiinnostavia asioita.

Löydetyn vainajan kuoleman selvittely ei olekaan ihan yksinkertainen juttu, koska juonenkäänteitä tulee yhä lisää ja lisää kertomuksen edetessä. Lopussa kaikki kuitenkin selviää.

Kirjasta on vaikea sanoa mitään paljastamatta liikaa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa Ruth Galloway -sarjasta. Ruth on älyttömän sympaattinen ja hänellä on ihanan arkiset murheet ulkonäöstään.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38: kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti