Kylläpä tämä kirja herätti ajatuksia! Kirja on julkaistu jo vuonna 2007 eli viisitoista vuotta sitten. Sosiaalinen media ei hallinnut vielä silloin ihmisten elämää siinä määrin kuin nykyään.
Aihepiiri kiinnostaa minua. Olen suorittanut avoimessa yliopistossa sosiaalipsykologian ja sosiaalityön perusopinnot omaksi ilokseni aikoja sitten. Aika ajoin mietin sosiaalitieteisiin palaamista.
Molemmat kirjan kirjoittajat ovat helsinkiläisiä, tosin Järvinen on kotoisin Tampereelta ja muuttanut vasta opiskelemaan Helsinkiin. Molempien puheenvuoroissa kuultaa silti helsinkiläinen ajattelu asuinkaupunginosan tärkeydestä. Myös haastatelluista helsinkiläiset tiedostavat, mitkä kaupunginosat ovat paremman väen asuttamia, missä taas asuu työväenluokkaa. Näin pikkukaupungin asukkaana en tunnista tällaista ajattelua lainkaan, eikä se ollut merkittävää lapsuudessani tai nuoruudessani. Toki pikkukaupungissakin on vuokrakerrostaloalueita, mutta niitä ei pidetä työväenluokan asuinalueina, vaan niissä tuntuu asuvan tavallista enemmän työttömiä. Toki luokka-ajattelua tämäkin, mutta erilaista.
Kirjassa puhutaan paljon siitä, kuinka ihmiset ovat muuttaneet maaseudulta kaupunkeihin. Kaupungissa asuminen on antanut paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen. Niinpä kaupunkilaiset ovatkin pitäneet itseään parempina kuin kouluttamattomat maalaiset, jotka tekevät enemmän maanviljelyyn ja kädentaitoihin liittyviä töitä. Kuitenkin aivan viime aikoina, koronan myötä, on kiinnostus maaseutua kohtaan lisääntynyt. Kaupungin ulkopuolella on mahdollista asua avarammin, tehdä etätöitä ja ulkoilla karanteeniaikoinakin.
Jäin oikein miettimään, miksi on tärkeää, missä asuu? Tässä kaikessahan on kyse siitä, mitä muut sinusta ajattelevat, miten he sinut näkevät. Etenkin ylempiluokkaiset tuntuvat pitävän tärkeänä tällaisia asioita.
Kirjoittajista Järvisella on työväenluokkatausta, Kolbe on pääkaupunkilaista parempaa väkeä. Järvinen kirjoittaa huomattavasti maanläheisemmin, ja mainitseekin kirjan loppupuolella tavoitteenaan puhua luennoillaan ymmärrettävästi. Kolbe korostaa akateemisuuttaan, ja hänen puheenvuoronsa jäävätkin etäisiksi historiallisen taustan avaamiseksi. Järvinen kertoo vasta yliopistossa ymmärtäneensä, että hän kuuluu työväenluokkaan. Itsekin työväenluokkataustaisena hain vasta aikuisena yliopistoon opiskelemaan. Koska en osallistunut opiskelijarientoihin ja kävin yliopistolla bussilla kotikaupungista työn ohessa, en ehtinyt kiinnittää huomiota kenenkään taustaan. Omassa lähisuvussani ei ylioppilastutkintoa tai korkeakoulututkintoja ole kuin yhdellä serkuistani ja omalla tyttärelläni itseni lisäksi.
Kirjassa yhdistetään käytöstavat yhteiskuntaluokkaan. Esimerkkinä pidetään ravintolakäyntejä. Pikkukaupungissa tai maaseudulla on ollut vähemmän mahdollisuuksia ulkona syömiseen, eikä se mielestäni välttämättä liity niinkään yhteiskuntaluokkaan. Tässäkin näkyy vahva helsinkiläiset vastaan muut -ajattelu.
Mielenkiintoinen kirja, joka kuitenkin tarjoaa vain kahden ihmisen näkemyksiä yhteiskuntaluokkien merkityksestä.
Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaItsekin havaitsin vasta yliopistossa, että en tulekaan ihan samoista taustoista kuin monet muut. Meillä ei isän puolen suvussa ole kuin parilla nuoremmalla korkeakoulutusta ja vanhempani ovat duunariammateissa.
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Omaa yhteiskuntaluokkaa ei taida tulla ajatelleeksi, ennen kuin päätyy vertailemaan itseään parempiosaisiin. Mahtaisiko sitä huomata lain, jos ei laillamme pyrkisi luokkanousuun? :)
VastaaPoista