Emma Sköld -sarjan kahdeksas osa oli livahtanut vuosi sitten ohi silmieni. Sen lukeminen oli kyllä mielessä, mutta jostain syystä unohdin sen saatuani yhdeksännen osan käsiini. Vähän ärsytti lukea väliinjäänyt kirja, kun uusimmankin olen jo lukenut. Sarenbrant kirjoittaa kuitenkin niin vetävästi ja kiinnostavasti, että ärsytys unohtui tuota pikaa.
Valheenpunojassa valehtelee yksi ja toinen. Ensin löytyy yksi koulupoika kuolleena hyväosaisten kaupunginosassa, sitten toinen. Emma Sköld ei taas ehdi lapsiaan juuri nähdä työkiireiltään. Tässä kirjassa hän sentään tuntee ohimeneviä tunnontuskia asiasta.
Emma Sköld -sarja pysyy kiinnostavana osa osan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti