Sielunmurskaaja on Fitzekin viides suomennettu kirja. Kaikki aiemmat (Potilas, Matkustaja 23, Ikkunapaikka 7A sekä Terapia) sivuavat samaa aihepiiriä: ihmisen sairasta mieltä. Kun nyt selasin Fitzekin aiempia kirjoja, huomasin Terapiassa olleen samoja henkilöitä kuin Sielunmurskaajassa. Sielunmurskaaja lienee itse asiassa jonkinlainen jatko Terapialle. Harmi, etten tajunnut tätä ennen lukemistani.
Terapiassahan psykiatrin tytär katoaa, ja hänen isänsä vetäytyy saarelle tätä suremaan. Saarelle saapuu myös nainen, joka uskoo kirjoittamiensa henkilöhahmojen tulevan todeksi. Nämä kaksi tyyppiä mainitaan myös Sielunmurskaajassa, ja itse asiassa heidän mahdollinen olemassaolonsa kääntääkin kirjan lopun aivan toiseksi.
Sielunmurskaaja on siitä kiinnostava sarjamurhaajaromaani, että poliisi ei juuri pilkahda kirjassa. Tapahtumien keskiössä ovat psykiatrisen sairaalan potilaat ja henkilökunta. Juoni kehittyy nopeasti suljettu huone -tyyppiseksi. Suljetun huoneen tapaukset eivät ole minun makuuni, mutta olihan se nähtävä, miten tässä käy.
Kirja on intensiivinen ja nopeasti luettu. Tapahtumat ovat kaukana uskottavuuden rajan tuolla puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti