torstai 22. heinäkuuta 2021

Arttu Tuominen: Vaiettu

Toivottavasti Delta-sarja ei ole trilogia, vaan jatkoa seuraa. Tuomisen sujuvaa tekstiä on mukava lukea, ja kertomuksen keskeiset henkilöt mietteineen ovat jo tulleet tutuiksi. 

Hiukan tässä uusimmassa nyt mennään helpoimman kautta. Natsi-Saksan aikaiset sotarikokset alkavat olla kovin kulunut juttu kirjoissa, etenkin kun viimeisetkin rikosten tekijät lähentelevät iältään sataa vuotta. Ihmismielen julmuuden kuvailuun ne ovat oiva keino: mitään niin kamalaa ei olekaan, etteivät natsi-Saksan aikalaiset olisi sitä keksineet. 

Kirjan juoni on heppoinen, koska mitään yllätyksiä ei ole odotettavissa. Medaljongin kaunis nainenkin jää arvoitukseksi. Lukeminen tuntuikin välillä suorastaan tylsältä, koska loppuratkaisu oli koko ajan nähtävissä. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti