Valitettavasti kirjan nimestä huolimatta tämä kirja ei alkuun tuntunut lainkaan lukemattomalta. Päinvastoin, juonikuvio tuntui liiankin tutulta. Köyhä yksinhuoltajaäiti Zoe on vararikossa ja päätyy Skotlantiin yksinhuoltajaisän kolmea kauhukakaraa hoitamaan. Siinä sivussa tämä ihmenainen hoitelee paikallista kirjakauppa-autoa, siivoaa linnan ja panee kauhukakarat kuriin. Ihmeen pitkälle kirjassa päästään, ennen kuin lempi leiskahtaa ensimmäisen kerran. Väistämätöntähän on, että yksinhuoltajaäiti löytää elämänsä rakkauden kaukaa pohjoisesta.
Alun tympeyden jälkeen kirja lähti luistamaan. Kiitos siitä kuuluu Colganin sujuvalle tekstille. Maisemakuvaus on elävää ja rakkaus Skotlantiin näkyy tekstissä. Jossain toisessakin äskettäin lukemassani kirjassa on ollut Sound of Music -tyylinen perhe, jossa yksinhuoltajaisän avuksi tulee lastenhoitaja ja lopun voikin arvata.
Vaikka kirja on paksu, tuntuu, että moni asia jäi vähän hutaisten kerrotuksi. Kirjojen myynti jäi vähäisempään rooliin kuin edellisessä osassa Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Vaikka Zoe on kirjojen kanssa tekemisissä niin kirjastoautossa kuin kotonaan lapsenhoitopaikassakin, jää rakkaus kirjoihin toissijaiseen asemaan. Myös Ninan ja Zoen välinen suhde jää kovin etäiseksi, vaikka Nina uskoo tärkeimpänsä Zoen haltuun. Pienen skotlantilaiskylän henkilöitä alkaa olla jo sen verran, että heistä lukisi mielellään vielä pari jatko-osaa.
Kustantajakin on sentään huomannut, että Colganilta suomennetaan rinnan kahta sarjaa: leipomoa ja kirjakauppa-autoa (katso alin kuva). Kirjojen kannet ja nimet ovat hämäävän samankaltaisia, ja epäilenkin, ettei niiden suunnittelija ole aluksi tajunnut, että kirjat eivät liity toisiinsa, vaan on kaksi sarjaa, joista kummassakin useampia kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti