Kun jäljet katoavat on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kun kuningas kuolee. Backmanin esikoisdekkarista löytyi paljon kommentoitavaa, eikä tämä jatko-osa häviä lainkaan edeltäjälleen.
Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat rikospoliisi Jan, hänen kollegansa Heidi ja Janin tyttöystävä Saana, joka havittelee julkisuutta tekemällä podcastin katoamistapauksesta. Janin psykologiystävä Kaj on myös hänen kollegansa, mikä meni minulta ainakin ensin ohi. Saattaa olla, että se kerrottiin jo edellisessä kirjassa, mutta enpä muistanut.
Edelleen tuotesijoittelua on aivan liikaa ja typerissä paikoissa. Mainitut tuotteet ovat sellaisia, etten edes tunnistanut kaikkia, joten piti googlettaa, mikä on Janin Barbour, jossa on likaa. Miksei voi vain sanoa takki? Tuotteen merkki ei tuo tässä tapauksessa mitään lisäarvoa.
Kirjan kieli on ylettömän kuvailevaa, tulee mieleen yläkoululaisen aine, kun oppilas tavoittelee kymppiä koukeroisella kielellään. Kaikki mahdolliset fraasit ja kliseet nähdään tässä kirjassa. Usein ne ovat paikoissa, joihin ne eivät oikeastaan edes sovi. Esimerkiksi kesken keskustelun:
-Tehostetut etsinnät on jo Helsingin poliisin toimesta aloitettu, Heidi sanoo ja tuijottaa Jania silmissään leiskuva ja taistelutahtoa täynnä oleva polte.
Tämän jälkeen Heidi kuitenkin jatkaa keskustelua muina naisina. Tällaisia yliampuvia ilmauksia on kirja täynnä.
Varsinaisesti ei käy ilmi, saako Saana podcastiaan ulos ja kuunteleeko sitä kukaan. Enemmän touhotusta on podcastin Instagram-sivun ympärillä.
Spoilaan nyt sen verran, että kirjassa käytetään murhavälineenä mm. marjakuusta, muttei mitenkään kerrota, miten murhaaja saa uhrinsa sitä nauttimaan. Tuskin hän nyt oksia kellekään on syöttänyt. Vaikka kirja on taas aikamoinen tiiliskivi, jää monia asioita hämärän peittoon.
Fraasien ja kliseiden lisäksi ärsyttää verbien ja adjektiivien huoleton käyttö. Usein kirjailija on valinnut verbin, joka ei oikeastaan sovi tilanteeseen lainkaan. Esimerkiksi kirjailija käyttää verbiä kannustaa, kun tilanteeseen sopisi paremmin pyytää tai kehottaa. Kieli voisi olla suorasanaisempaa ja asiasisältöä enemmän.
Lukeminen on hidasta, kun tekisi mieli heiluttaa punakynää koko ajan. Juoni oli kuitenkin mielenkiintoinen ja sillä kirjan jaksoi lukea loppuun saakka. Plussaksi voi lukea myös sen, että kirja saa haluamaan retkelle Lammassaaren maisemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti