Vihdoin sain kirjastosta käsiini minäkin kohutun ja kehutun Kolun uutuuskirjan. Jonotin sitä aika kauan. En kuitenkaan lähtenyt ostamaan omaa, koska en yleensä kovin paljon syty omaelämäkerroille tahi self-help-kirjoille. Ajatuksena olikin lähteä lukemahan ja lopettaa, jos ei kiinnosta.
Kirja kuitenkin kiinnosteli kovasti. Kolu kirjoittaa sujuvaa kieltä ja osaa ryydittää tekstin sopivasti omilla kokemuksilla ja sopivasti muiden teksteistä lainatuilla viisauksilla, jotka tukevat omaa tekstiä. Seuraan Kolua Instagramissa, ja koska hän on sielläkin kiinnostava, arvelin kirjankin voivan olla.
Kirjassa pohditaan monia samoja asioita, joita itsekin olen mielessäni pyöritellyt. Yksi tärkeimmistä on onnellisuus. Minulla oli tavoite (tutkinto ja vakituinen työpaikka) ja saavutin sen aikani ponnisteltuani. Itse asiassa ylitin tavoitteeni ja suoritinkin kaksi tutkintoa samantien. Heti sen jälkeen sain vakituisen viran, eli ylitin tavoitteeni tältäkin osin. Sitten löikin tyytymättömyys märkää rättiä kasvoilleni: missä viipyy onnellisuus ja seesteisyys? Miksi en osaa olla tyytyväinen, miksi tämä ei riitä? Itse en ole vielä löytänyt vastausta.
Kolu tarjoaa vastaukseksi elämän merkityksellisyyttä onnellisuuden sijaan. Minunhan pitäisi olla onnellinen, koska teen merkityksellistä työtä, ajattelin lukiessani. Lopettaa haihattelu ja nauttia tästä. Yritän.
Kirjassa on paljon hyviä ja hauskojakin oivalluksia. Nyökyttelin tyytyväisenä mielessäni, kun luin kohdan, jossa kehotetaan antamaan tilaa ajatuksille. Sen minä osaan, istua tuijottaen tyhjyyteen. Teen sitä päivittäin, kun pitäisi tehdä jotain tylsiä kotihommia, jotka odottelevat kulman takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti