Rikosetsivä Robert Hunterista kertovassa sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet osat Krusifiksitappaja ja Teloittaja. Hunterin työparina erikoismurharyhmässä, joka selvittää kaikkein kamalimpia ja raaimpia rikoksia, toimii Carlos Garcia.
Sarjan aiemmat osat ovat mielestäni vetäneet hyvin, mutta tällä kertaa ylenpalttinen amerikkalaisuus tympäisi. Luvut ovat edelleen lyhyitä, ja joka luvun lopussa on jokin koukku. Aivan turhaan, koska käännän sivua joka tapauksessa. Kirjan alussa tapahtuu ällöttävä veriteko, ja sen selvittelyssä tulee yhä kammottavampia ja inhottavampia yksityiskohtia esiin. Aloin jo odottaa, että kirja "pääsisi käyntiin" raakuuksien ihmettelyn ja siunailun sijaan.
Tässä kirjassa korostetaan Robert Hunterin lapsinerotaustaa ja hänen erityisominaisuuksiaan liiankin kanssa. Tulee selväksi, että hän on erityislaatuinen tyyppi, joka juo mielellään single maltia. Sekin mainitaan erittäin monta kertaa. Muuten henkilöt ja heidän ajatuksensa jäävät hyvin ohkaisiksi, eikä heitä hetken päästä enää muista lainkaan. Kirjan alussa mainitaan ylikomisario Barbara Blake, jota sen jälkeen puhutellaan vain ylikomisario Blakeksi. Voin tunnustaa, että kirjan lopussa olin jo unohtanut hänen olevan nainen.
Tuntuu siltä, että Carter-kiintiöni on nyt täynnä vähäksi aikaa. Pelkillä raakuuksilla ei pitkälle ratsasteta. Vaanijasta, kuten muistakin Carterin kirjoista, saa vaikutelman, että ne on toiveikkaasti rakennettu suoraan tv-sarjan käsikirjoituksiksi. Tähän viittaavat mm. lukujen lopuissa olevat koukut, jotka voivat sijoittua kätevästi mainoskatkojen kohdalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti