Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovassa sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet: Naivistin kuolema, Kylmän kosketus, Kuukausista julmin, Kiveen hakattu kuolema, Kuolettava kertomus, Kuolleet haudoissaan, Petollinen valo ja Murhan alkusointu.
Särö pimeydessä on aikamoinen tiiliskivi, yli 600 sivua. Silti se ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Pennyn tapana on kertoa asiat perinpohjaisesti ja kuvailla asioita ylenpalttisesti. Harmikseni tässä kirjassa ei syöty yhtä paljon erikoisia ja herkullisia aterioita, kuin aiemmissa sarjan kirjoissa. Kyllä tässäkin syötiin, mutta enimmäkseen munia ja pekonia.
Sûretén ylikomisario Armand Gamache auttaa ystäviään selvittämään, mitä on tapahtunut kadonneelle naiselle. Seuraa sangen yllättävä käänne ja teen tässä juonipaljastuksen: nainen on yksi maailman ensimmäisistä eloonjääneistä viitosista. Rupesin huvikseni googlettamaan, mitä viitoset olikaan englanniksi (quintuplets), ja löysin aidot maailman ensimmäiset viitoset, jotka muuten olivat myös Kanadasta. Luin tietenkin, mitä heistä kerrottiin, ja se sitten vähän ärsyttikin kirjaa lukiessa, kun eteen tuli yhtäläisyyksiä. Kirjan loppusivuilla kirjailijakin kertoo näistä viitosista, joten ei kannata hoppuilla asian kanssa.
Kirjan alun irrallinen tapauskin linkittyy lopulta kaikkeen muuhun. Kirjassa kulkee rinnan kaksi tarinaa, selvitettävä tapaus ja Armand Gamacheen kohdistuva salaliitto, joka viimein tässä kirjassa pääsee maaliinsa. Kirjan lopussa tapahtuu muutenkin asioita, joiden toivoinkin tapahtuvan.
Three Pinesin kylä on yhtä uneliaan ihana kuin ennenkin. Kirjassa ollaan hämmentävästi keskellä talvea, joulussa, joten lunta on kaikkialla. Tätä kirjaa lukiessani oivalsin, miksi Three Pines on niin houkutteleva: laaksossa ei toimi internet eikä kännykkä, joten ihmisten on pakko kommunikoida keskenään. Muita huvituksia ei ole, joten ihmiset kokoontuvat bistroon juttelemaan. Toki Three Pinesissakin asukkailla on ristiriitansa, mutta ne eivät vaikuta kovin vakavilta. Viime kädessä kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Sûreté kirjoitetaan yleensä sirkumfleksillä u:n päällä, mutta tässä kirjassa se kirjoitetaan tuplapisteellä eli treemalla: Süreté. Syytä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti