Päätin alkaa tästä lähin kirjata jo lukiessa mieleen tulevia ajatuksia tänne blogiin. Kun kirja loppuu, on loppuratkaisu päällimmäisenä mielessä, eikä aiempia ajatuksia ole helppo enää kaivaa esiin. Ja on toki kirjoja, jotka eivät herätä valitettavasti juuri mitään ajatuksia. Onneksi Kylmän kosketus ei ole sellainen. Olen aiemmin lukenut sarjan edellisen osan, Naivistin kuoleman, joka on ilmestynyt suomeksi myös nimellä Kuolema kiitospäivänä. Tämä uusi kirja sijoittuu joulunaikaan, eli se oli oikein sopivaa ja kaikin puolin osuvaa lukea juuri nyt, joululomalla.
Kirjassa kuvailtu Three Pinesin kylä kuulostaa ihanteelliselta asuinpaikalta, jos ei oteta lukuun sitä, että siellä tapahtuu vuosittain murha taikka pari. Vaikka oikeasti en ole lainkaan yhteisöllinen, kuulostaa kirjassa kuvattu yhteisö hauskalta ja puoleensavetävältä. Asukkaat ymmärtävät ja kunnioittavat toistensa erilaisuutta ja voivat laskea siitä lempeästi leikkiä. Tähän asti tapahtumat ovat sijoittuneet aina talveen, joka on ihanan luminen ja kylmä.
Kirjassa toistuva kahtiajako, quebeciläinen kaksikielisyys eli englannin kannattajat ja ranskan kannattajat, kuulostaa vähän samanlaiselta kuin ruotsin ja suomen vaihtelu Suomessa. Kanada on Wikipedian mukaan kaksikielinen maa, ranskanpuhujia asukkaista on kolmasosa. Selvästi enemmän siis ranskankielisiä kuin Suomessa ruotsinkielisiä, joita on noin viisi prosenttia. Quebecin provinssin virallinen kieli on ranska. Itseäni lukion lyhyen ranskan aikoinaan lukeneena ilahduttaa, että ymmärrän kirjan ranskankieliset lausahdukset. Three Pinesin asukkaat suhtautuvat "vääränkielisiin" naapureihinsa ja muihin kohtaamiinsa ihmisiin lempeän hyväksyvästi.
Kirja ei loppunut toivomallani tavalla. Eräälle henkilölle olisin toivonut parempaa tulevaisuutta. Loppuun jäi myös jännittävä koukku, joka liittyy Armand Ganacheen. Seuraavaa osaa odotellessa siis.
Helmet-lukuhaaste 41: kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti