Stephen King: Laitos

Alku lähtee takkuisasti käyntiin. Entisen poliisimiehen harhailut kulkurina eivät ole järin kiinnostavia, vaikka ne selkeästi johdattelevatkin jonnekin jännittävään. Loppua kohti kirja muuttui yhä jännittävämmäksi ja jännittävämmäksi. Loppuhuipennuksen aikaan kädet hikosivat niin, että sukkapuikot muuttuivat tahmeiksi.

Kääntäjälle voisin antaa kimpun risuja. Etenkin kirjan alussa lapsukset tuntuvat suorastaan tuskastuttavilta. Kun tyyppi toteaa jotain itsestään selvää, toinen vastaa "tell me about it". Se ei todellakaan ole suomeksi "kertokaa ihmeessä". Keskeinen henkilö saa pestin yökolkuttajana. Enpä tiennyt, mikä se on, ennen kuin googlettelin. Myöhemmin sitä kyllä avataan kirjassakin. Kääntäjä on luultavasti joutunut tekemään työnsä vauhdilla ja kääntänyt sana sanasta. Kun lukemisen imuun pääsee, unohtuvat onneksi kököt käännökset ja se, että hetimiten kirjoitetaan oikeasti yhdellä ämmällä.

Laitos on intensiivisen jännittävä ja pelottava. Kuten monista Kingin kirjoista, sen tekee pelottavaksi sen tavallisuus. Se, että se voisi olla totta. Tämä kirja on vahvaa tv-sarja-materiaalia. Kirja oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta.

En lähde juonta tässä sen enempää avaamaan, alla on kuva kansiliepeestä. Siinä on kerrottu olennainen. Koska siepattu Luke on huippuälykäs, hän ei tyydy kohtaloonsa, vaan alkaa miettiä, miten pääsisi pakoon. Varoitus herkille ihmisille: kirjassa kohdellaan lapsia kaltoin. Kirja on kuitenkin kauniisti kirjoitettu. Teemoja ovat hyvän ja pahan taistelu (hyvä tietenkin voittaa) ja ystävyyden merkitys.

"Hän halusi sanoa Lukelle, että tämä oli hänelle rakas. Mutta sanoja ei ollut, eikä niitä ehkä tarvittukaan. Tai telepatiaa. 

Joskus halaus oli telepatiaa." 

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 24: kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Wikipedian mukaan yli 50 Kingin kirjaa on suomennettu. Englanniksi niitä lienee ilmestynyt siis vielä enemmän.