Minna Lindgren: Kaukorakkaus

Heti kirjan alussa huijataan ovelasti lukijaa, tulette huomaamaan. Päähenkilö Kauko Koskinen on 82-vuotias eläkeläinen, joka on tehnyt elämäntyönsä Tilastokeskuksen arkistoissa. Eläkkeellä ollessaan Kauko huolehtii vaimostaan, pojastaan ja tämän pojasta sekä muistelee haikeana menneitä aikoja.

Kirja kulkee jouhevasti, ja sitä on sujuva lukea. Kaukon tylsänkuuloinen elämä on Lindgrenin kuvailemana melkeinpä värikästä. Lindgren on kirjoittanut paljon vanhuksista ja näiden elämästä, mm. Ehtoolehto-sarjan (Kuolema Ehtoolehdossa, Ehtoolehdon pakolaiset ja Ehtoolehdon tuho) sekä kirjan Vihainen leski. Lindgrenillä on omakohtaista kokemusta vanhustenhoidon alennustilasta, ja hän käykin kirjojensa välityksellä taistelua vähäisiä resursseja vastaan. Kirjoissa resurssipula viedään niin äärimmilleen, että lukijaa hirvittää.

Kaukorakkaus on toisaalta hyvin kirjoitettu ja kiinnostava, toisaalta siinä on joitakin asioita jätetty puolitiehen. Miksi täysjärkinen Kauko passaa poikaansa ja antaa tämän hyötyä ansiottomasti? Miksi Kauko ei pontevammin vaadi vaimolleen hoivaa ja oikeutta? Kaukon ja vaimon suhteen päättymisestä jää paha maku suuhun.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35: kirjassa käytetään sosiaalista mediaa. Kauko hankkii pakon sanelemana tietokoneen ja älypuhelimen, jotta saa hoidettua pankki- ja vakuutusasioita. Kauko on käyttänyt työuransa aikana tietokoneita aina niiden yleistymisestä saakka, joten hän oppii nopeasti käyttämään nykyaikaisia laitteita. Kauko menee tietysti myös Facebookiin, siellähän kaikki muutkin vanhukset ovat.