Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja

Kirjailija on sairaalalääkäri, joka kirjoittaa terveyskeskusmaailmasta. Hän pelaa varman päälle ja sijoittaa tapahtumat kuvitteelliseen kaupunkiin, jotta lukijat eivät tunnistaisi itseään potilaista. Myös päähenkilöinä toimivan sisarusparin nimet ovat sangen mielikuvitukselliset. Pääsin sivulle 52, kun huomasin, että päähenkilön nimi ei olekaan Juanita vaan Junita.

Kirja toimisi kevyenä chick-litinä, mutta kirjailija on halunnut ympätä siihen myös jännitysmomentteja. Vaikka ruumiita tulee, tapahtumat kuvaillaan niin ylimalkaisesti, että lukija hämmentyy. Etenkin, kun poliisiakaan ei liiemmin tunnu kiinnostavan.

Minua häiritsi aika lailla kirjan pinnallisuus. Päähenkilö on hyvin ulkonäkökeskeinen. Kaikki kohtaamansa miehet hän arvioi heti ulkonäön perusteella ja ehtiipä tutkailla jokaisen mahdolliset lihaksetkin huolella. Lihaksiin tai niiden puuttumiseen palataan monen monta kertaa, ne tuntuvat olevan kirjailijalle tärkeä elementti. En ihmettele, että päähenkilöllä on haasteita ihmissuhteissa, kun toiseen kiintyminen tapahtuu pelkästään ulkoisten seikkojen ansiosta.

Kirja on kokonaisuudessaan heppoinen sepustus. Henkilöt jäävät pinnallisiksi, eikä heidän menettämisensä lukijaa hetkauta. Latasin joihinkin tapahtumiin suuria odotuksia siitä, mihin juoni lähtisi kulkemaan. Turhaan.

Positiivisin asia tämän kirjan lukemisessa on, että senkin voi sijoittaa Helmet-lukuhaasteeseen. Se asettuu kohtaan 30: kirjassa pelastetaan ihminen.