lauantai 25. tammikuuta 2020

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Tartuin tähän kirjaan suurin odotuksin, koska pidin kovasti Ngin edellisestä kirjasta Tulenarkoja asioita. Odotukseni palkittiin, tämä kirja oli jopa parempi kuin edellinen.

Kirjan tapahtuma-aika on 1970-luku yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa, jonka ainoa amerikkalais-kiinalainen perhe saa tuta olevansa erilainen. Perheen äiti Marilyn on nimensä veroinen amerikkalaisblondi, joka nuorena opiskelijana 1950-luvulla ihastuu kiinalaiseen yliopisto-opettajaansa. Marilyn haluaa lääkäriksi, voi miten kovasti hän sitä haluaakaan.

Perheen isä James on toisen polven maahanmuuttaja, eli Yhdysvalloissa syntynyt ja kasvanut. Tuohon aikaan ei kiinalaisia katsottu hyvällä Yhdysvalloissa, joten Marilynin valinta herättää paheksuntaa ja ihmettelyä. Vielä 70-luvullakin pikkukaupungissa kiinalaiset ovat harvinaisuuksia, joten perheen lapset joutuvat kärsimään pilkkaa kasvonpiirteidensä takia.

Toteutumattomat unelmat.
Toiveet.
Odotukset.
Rasismi.
Erilaisuuden kokemus.
Puhumattomuus.
Häpeä.

Näistä aineksista koostuu perheen tragedia. Kiinalaissyntyinen isä on oiva valinta, koska ajattelemme stereotyyppisesti aasialaisten olevan hyvin pidättyväisiä. Kukaan ei sano kolmea sanaa, joilla tapahtumien suunnan voisi kääntää. Tragedia rakentuukin sen varaan. Kirja kertoo perheenjäsenten elämästä ja ajatuksista sinne tänne hypellen. Vanhempien rakkaustarinan etenemiseen palataan aika ajoin, sinne juontavat tragedian juuret.

Kirja on ihanan kuvailevasti kirjoitettu ja mielenkiinto pysyy yllä koko ajan. Kirjan loputtua jää tyhjä olo. Olisin halunnut jatkaa matkaa henkilöiden parissa vielä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti