Pelkotiloja on kirjoitettu vuonna 1992. Se onkin mielenkiintoinen aikahyppy menneisyyteen. Kirjassa mainitaan paljon asioita, joita ei enää ole tai käytetä, kuten puhelinkoppi tai piirtoheitin. Aikakausi tekee sen, että kirjan päähenkilö Matias ei saa selville, mikä häntä vaivaa, paitsi luulotauti. Matias kuvittelee itselleen kaikki mahdolliset sairaudet ja elämän epäonnet. Joko hän itse kuolee pian, tai puoliso kuolee. Hän pelkää yhtä aikaa kuolemaa ja sitä, ettei kuolekaan.
Ennen vuosituhannen vaihdetta neuropsykiatrisia vaikeuksia ei juurikaan osattu diagnosoida. Nykytietämyksellä Matiaksella todettaisiin pakko-oireinen häiriö (OCD) ja hän saisi siihen lääkityksen ja terapiaa. Ainakin ihannetapauksessa. 1990-luvulla Matias sai kärvistellä omituisine ajatuksineen ihan rauhassa. Nykypäivän Matias voisi myös googlailla oireitaan ja löytää netistä ehkä vertaistukea itselleen.
Kirjan takakannessa kirjaa kuvaillaan "neuroottisen hauskaksi". Minulta jäi tämä hauskuus näkemättä. Pakko-oireita voi kuvailla hauskastikin, mutta tämä kirja oli vain ahdistava. Siihen ehkä vaikuttaa sekin, että pojallani on OCD ja tiedän, miten hankalaksi se voi elämän tehdä, kun ajatuksilta ei saa rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti