Luettuani JP Koskisen Murhan vuosi -sarjan ensimmäisen osan Tammikuun pimeä syli olin joltisenkin pettynyt paljon hehkutettuun sarjaan. Toisessa osassa sarja pääsee paremmin vauhtiin, ja keskeiset henkilötkin ovat jo tutumpia.
Kirjan päähenkilöitä ovat vastoin tahtoaan eläkkeelle passitettu entinen rikospoliisi, nykyinen yksityisetsivä Kalevi Arosuo ja enonsa apulaisena vastentahtoisesti hääräävä siskonpoika Juho Tulikoski. Kirjan alkulehdillä on Arosoiden sukupuu, josta löytyvät kirjassa mainitut suvun jäsenet. Edellistä Koskisen kirjaa lukiessani minua häiritsi henkilöiden kirjavuus, tosin silloin kyseessä ei ollut Arosuon suku. Hyvä parannus silti, lukija pysyy kärryillä.
Kirja jäljittelee amerikkalaista kovaksikeitettyä dekkaria käsiaseineen ja itseään tyrkyttävine, hemaisevine daameineen. Jopa naurettavuuteen asti. Liekö tarkoituskin. Kirjassa tapahtuu myös kidnappaus lunnasvaatimuksineen. Asioiden selvitessä veri lentää. Loppujen lopuksi kaikki pannaan kuitenkin pakettiin nopeasti ja tehokkaasti, vähän turhankin hätäisesti. Motiivit jäävät minulta hämärän peittoon. Ihmettelen myös entisen poliisin oikeudentunnon ailahtelevaa ilmenemistä.
Murhan vuosi -sarjaan pääsee vielä hyvin mukaan, koska tänä vuonna ilmestyy 12-osaisen sarjan kuudes osa.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 42: kirjassa on isovanhempia. Tunnollinen nuorukainen Juho käy säännöllisesti tapaamassa isovanhempiaan eli työnantajansa vanhempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti