En kauhean hyvin muista, mitä edellisessä kirjassa tapahtui tai miksi rikoskomisario Karen Eiken Hornby on sairauslomalla. Sairausloman varsinainen syy ei kovin tarkkaan selviä, mutta muuten lukija saatellaan hyvin ajan tasalle. Tämä kirja oli päässyt menemään minulta kokonaan ohi, ja huomasin sen ilmestymisen vasta, kun näin tänä vuonna ilmestyvää kolmatta osaa mainostettavan. Minulla on siis tiedossa mukavia lukuhetkiä taas jonkin ajan kuluttua.
Doggerlandin syrjäisen saariryhmän asukkaat tuntuvat olevan oivia ruuanlaittajia. Adolfsson on pannut parastaan miettiessään saarelaisille sopivia perinneruokalajeja. Saarten asukkaat ovat mainioita säilöjiä ja erittäin vieraanvaraisia. Doggerlandin rahayksiköksi paljastuu tässä kirjassa tutusti ja turvallisesti markka. Se on varmaan ollut kirjailijan mielestä eksoottinen rahayksikkö.
Kirjassa tapahtuu pari murhaa, mutta ne jäävät kaikkien rikoskomisario Eiken Hornbyn sukuun liittyvien jännittävien paljastusten varjoon. Keskeiset henkilöt tulevat mukavasti tutuiksi, koska heistä ja heidän perheistään kerrotaan paljon.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 25: kirjassa ollaan saarella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti