sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Tero Somppi: Luonnoton kosto

Kirjan kansi on hyvin provosoiva ja viittaa aihepiiriin, josta en lainkaan pidä (sota ja terroristit). Onneksi sisältö on pehmeämmässä paketissa, vaikka ruumiita tuleekin.

Olen päättänyt asettaa kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 20: luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja, johon se kenkälusikalla tunkien ja kulmat pyöristäen jotenkuten sopii. Tämän lähemmäs luonnon monimuotoisuutta käsittelevää kirjaa tuskin tulen pääsemään. Kirja on vuodelta 2008, ja siinä jo enteillään luonnon tuhoutumista ihmisten käsissä. Kirjassa luonnon puolesta taistelee kansainvälinen ryhmittymä Luonnon ystävät, jonka salainen ja kaikkea muuta kuin hyväntahtoinen alaryhmittymä Luonnon kosto päättää antaa opetuksen kaikille, jotka sen mielestä luontoa tuhoavat.

Luonnon kostolle yrittää laittaa kampoihin sama alemmuuskompleksinen helsinkiläispoliisi Mikko Vuori, joka on tavattu jo kahdessa aiemmassakin Sompin kirjassa, Kuka murhasi Asikaisen ja Tuomion konsertti. Kirjassa näkyy ajan henki: hehkutetaan, miten nopeasti SuperSeaCatilla (näin se tosiaan kirjoitettiin, vaikka silmiin koskee) pääsee Tallinnaan, ja toisaalla terroristi on tyytyväinen sijoitettuaan Nokian osakkeisiin.

Sompin kirjat etenevät sujuvasti ja ne on pakko lukea vauhdilla loppuun, jotta näkee, millainen loppuratkaisu tällä kertaa tarjotaan. Kirjojen kieli on suhtkoht sujuvaa, joskin tällä kertaa Somppi viljelee ylenpalttisesti yhdysmerkkejä (vodka-paukku, viski-paukku, spray-maali; näissähän ei yhdysmerkkiä välttämättä tarvitsisi). Ajoittain puuttuvat omistusliitteet häiritsevät myös kohdalle osuessaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti