Valitettavasti kirjan alku ei lupaa hyvää Agatha Christie -fanille. Yrityksestä huolimatta Hannahin Hercule Poirot ei yllä lähellekään alkuperäisen Poirot'n omahyväisyyttä. Kirjan minäkertojana toimii Scotland Yardin nuori poliisi Edward Catchpool, joka esittää ottavansa mielellään Poirot'n tarjoaman avun vastaan, mutta todellisuudessa suhtautuu hieman karsaasti siihen, että Poirot valtaa näyttämön. Catchpool on itse kuitenkin kovin epävarma ja altis lankeamaan vääriin johtopäätöksiin.
Kirjan lopussa on Christien kirjoille tyypillinen Poirot'n yksinpuhelu, jossa hän kertoo, kuka teki mitäkin ja minkä takia. Hannah ei saa Catchpooliin puhallettua eloa, joten hänen persoonansa jää kovin ohkaiseksi ja epäkiinnostavaksi. Hämmentävää on sekin, että Catchpool suhtautuu kaikkiin naisiin ja näiden lähentymisyrityksiin hyvin kielteisesti. Catchpoolin välinpitämättömyys myös tapahtuneita rikoksia kohtaan tekee lopun monologista tuskastuttavaa luettavaa.
Tapahtumien kulku jää sekavaksi ja motiivit epämääräisiksi tai jopa epäuskottaviksi. Jäin ihmettelemään, mitä lisäarvoa Hannahin kirjailijanuralle antaa Christien jäljittely. Käsittääkseni Hannah on ollut kuuluisa psykologisten trillereiden kirjoittaja jo ennen Christien jäljittelyuraansa. Valitettavasti Hannahin muuta kirjallisuutta ei taida olla suomennettu.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 37: ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa. Christien kirjoissa ajankohdalla on aina merkitystä. Aikaan, jolloin digitaalisia kelloja ei vielä tunneta, jonkun kello on aina väärässä tai viisareita on siirretty tahallaan, jotta murhan tapahtuma-ajasta voidaan valehdella. Tässä kirjassa kolme murhaa tapahtuu tismalleen samaan kellonaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti