Jostain muistan lukeneeni valituksia siitä, että kirjassa kiroillaan niin paljon. Se on totta, vähempikin olisi riittänyt. Kiroilut olivat useimmiten vihaisen lesken ajatuskuplissa ja kohdistuivat hänen aikuisiin lapsiinsa.
Kirjan esittämä juonenkulku on varmaan todellisuutta monen ikääntyvän elämässä. Ja ajatuskulku tuttu jo vähän nuoremmallekin: miten väärin se onkaan, että mieli on 25-vuotiaan, mutta ruumis rapistuu. Ja miltä tuntuu, kun valmiissa vastauskaavakkeissa oma ikä on sarakkeessa 65-, eli kaikki eläkeikäiset niputetaan samaan nippuun, vaikka ikähajontaa olisi kymmeniä vuosia. Ihan kuin elämä ja päätäntävalta päättyisi kuuteenkymmeneenviiteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti