keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Marko Immonen: Murhapaikanhakijat

Tämä kirja oli pettymys. Monta minäkertojaa, joita ei erottanut toisistaan ennen kuin oli lukenut sivun tai kaksi. Jos silloinkaan. Minäkertojilla on todella ärsyttävä tapa olla käyttävinään puhekieltä, joka ei ilmene kuin käyttämällä sanaa mun sanan minun tilalla, sekä lipsumalla aina välillä kongruenssin käytöstä monikon kolmannen persoonan ja verbin kanssa.

Juoni on muutenkin sangen sekava. Tavallinen suomalainen talliainen joutuu tyhmyyttään huimiin seikkailuihin ympäri Eurooppaa. Kukaan ei ole sitä, miltä näyttää. Kirjan lukeminen kesti sekavuuden ja ajoittaisen tylsyyden takia suhteettoman kauan.

Loppuhuipennus oli varsinainen lässähdys.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti