keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Kirja alkaa tavattoman tylsästi puisevalla taustoituksella. Toki on hyvä, että taustoja kerrotaan, mutta pariin sivuun ahdettu historiapläjäys puuduttaa. Muutenkin tässä kirjassa tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon "teoriaa", eli muinaisuskotarinointia.

Ruth Galloway, arkeologi, ei tällä kertaa analysoi luita kuin ohimennen. Kirja paneutuukin aiemmin kaivettujen luiden palauttamiseen niiden oikeaan hautapaikkaan. Koko tarinankulku jää epämääräiseksi kasaksi irrallisia langanpätkiä, joita yritetään solmia magialla yhteen. Yliluonnollista huuhattelua on minun makuuni vähän liikaa. Ruthin kuulumisia on silti kiva lukea.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti