Rikoskomisario Armand Gamache ei koskaan petä. Tällä kertaa ei olla Three Pinesin kylässä, vaan jonkin matkan päässä majatalossa. Majatalossa on sukukokous. Samaan aikaan vieraisille tulevat Armand Gamache vaimoineen viettämään vuotuista hääpäivälomaansa.
Paikalla oleva perhe on aika kamala: opitut roolit ovat iskostuneet syvälle eikä niistä päästä eroon. Vanhempien rakkaudesta kilpaileminen ei pääty koskaan.
Gamache saa visaisen murhan selvittääkseen. Myönnän, että luulin murhan tekotavan selvinneen minulle sivulla 321, mutta olin väärässä. Tietenkin.
Vaikka kirjassa ei ollakaan Three Pinesin kylässä, syödyt ateriat kuvaillaan huolella ja ne saavat veden kielelle.
Kirjassa puidaan paljon Kanadan kielipolitiikkaa. Ranska on siellä samantapaisessa asemassa kuin ruotsi Suomessa. Tosin kanadalaisista englantia puhuu noin 56 % ja ranskaa 29 %. Suomessa suomea puhuu 87 % suomalaisista, ruotsia 5%. Kanadassa kielitaistelu on siis paljon tasavertaisempi. Suomen kieltä opiskelleena tällaiset asiat kiinnostavat minua kovasti.
Pidän näissä kirjoissa erityisesti siitä, että vaikka poliisilaitos vaikuttaa hyvin byrokraattiselta ja Armand Gamache jäykältä, hersyää huumori esiin tuon tuosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti