Rosenfeldtilla on mittava meriittilista, ainakin dekkariharrastajan silmissä: Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa Siltaa ja Wallanderia. Sen lisäksi hän on yhteistyössä Michael Hjorthin kanssa kirjoittanut Sebastian Bergman -sarjaa, josta pidän paljon.
Surman susi kuuluu lajityyppiin, joka tuntuu kovin kalutulta. Mukana on niin huumeita kuin venäläismafiaakin. Onneksi näitä vahvemmin esiin nousee paikallispoliisi Hannah Wester lähiyhteisöineen. Hannah Westerin henkilökohtaisessa elämässä riittää puitavaa halki kirjan. Hän osoittautuu sangen mielenkiintoiseksi päähenkilöksi.
Pidän Surman sudessa erityisesti siitä, että tapahtumien välissä on lukuja, joissa kuuluu pienen Haaparannan kaupungin ääni. Näissä väliluvuissa kurkistellaan myös ihmisten koteihin ja katsotaan kauas tulevaisuuteen. Rosenfeldtin kirjallinen lahjakkuus nousee hyvin esiin näissä pienissä luvuissa.
Miinuksena kirjassa on todella paljon henkilöitä, ja jouduin pariinkin kertaan selaamaan takaisinpäin nähdäkseni, missä yhteydessä joku oli aiemmin mainittu.
Kirja loppuu karusti, mutta antaa viitteitä siitä, että jatkoa seuraa.
Hyvä kirja tosiaan!
VastaaPoistaJa kyllä noita henkilöitä oli paljon ja se on erityisesti äänikirjassa haastavaa. Varsinkin, jos on samantyylisiä nimiä...
Mä olen niin kova selailemaan takaisinpäin, että tuskastuisin äänikirjan kanssa. Menisi puolet ohi, kun jäisin miettimään jotain yksityiskohtaa :).
VastaaPoista