Taas ollaan Ruotsin Kainuussa, kuten Jackson edellisessäkin kirjassa, Hopeatiessä. Yllättäen tässäkin kirjassa köyhällä syrjäseudulla asuvat, syrjäytyneet ihmiset haisevat korostetusti pahalle tai vielä pahemmalle.
Liv asuu isänsä ja poikansa kanssa pienessä mökissä. Elämä on pääsääntöisesti ankeaa, kunnes isä katoaa. Poliisista ei ole apua murhan selvittelyssä, koska pienen, syrjäisen kylän asukkailla on menneisyyden tapahtumien aiheuttamia kaunoja, joista ei puhuta ulkopuolisille. Liv selvittää itse isänsä tappajan ihan muina naisina.
Kirjan kerronta on hyvin intensiivistä. Asiat kietoutuvat toistensa ympärille ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jacksonilla on hyvä ote ja hän saa yksinkertaisenkin tarinan muuttumaan kiinnostavaksi.
Pidin kirjan loppuratkaisusta. Se antoi syrjäytyneille kurjille toivon pilkahduksen.
Jackson on taitava pahuudesta kirjoittaja. Suosittelen myös Hopeatie trilleriä.
VastaaPoistaOlen lukenut sen jo, kiitos :). Tykkäsin siitäkin.
VastaaPoista