Elizabeth Stroutin kirjat ovat niitä harvoja Keltaisen kirjaston kirjoja, joita luen. Nekin tuntuvat toisinaan liian korkeakirjallisilta minulle, mutta olen silti viehättynyt niistä.
Lucy meren rannalla on jatkoa kirjoille Nimeni on Lucy Barton, Kaikki on mahdollista ja Voi William! Stroutilta on suomennettu myös Olive Kitteridgestä kertova sarja Olive Kitteridge ja Olive, taas. Jos en aivan väärin muista, aivan ensimmäiseksi suomennetussa Stroutin romaanissa Pikkukaupungin tyttö vilahtivat molemmat myöhempien kirjojen nimihenkilöt, Lucy Barton ja Olive Kitteridge. En sano päähenkilöt tai edes keskeiset henkilöt, koska Stroutin kirjoissa henkilöitä riittää, eikä aina kukaan nouse toisensa yläpuolelle. Myös Lucy meren rannalla -kirjassa mainitaan Olive Kitteridge.
Lucy meren rannalla sijoittuu korona-aikaan sen ollessa pahimmillaan heti viruksen leviämisen alkuvaiheissa. Ennen koronapandemiaa kirjat, joissa levisi tuntematon tappava virus, olivat jännittäviä. Nyt ne ovat arkisia ja vähän laimeitakin, kun tietää, että kaikkeen näköjään keksitään tarvittaessa nopeasti rokote.
Lucyn entinen mies William houkuttelee Lucyn muuttamaan pois New Yorkista, kauas Maineen, koronan alta. Lucy ei oikein tunnu ymmärtävän, mitä on tapahtumassa, mutta seuraa silti kiltisti Williamia. Kirja sisältää pitkälti Lucyn pohdintaa menneestä elämästään, kuten aiemmatkin kirjat. Mietin tätä kirjaa lukiessani, että useamman kirjan myötä, joissa palataan aina samoihin asioihin, on Lucy tullut tutummaksi ja nyt ehkä kannattaisi lukea aiemmat kirjat uudelleen. Ensilukemalla ne vaikuttivat kovin sirpaleisilta, samoin Olive-sarja, ja tuntui, että henkilöihin on hyvin vaikea päästä sisään.
Lucy tuntee olevansa onnellinen, ja silloin on kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti