Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Ensimmäinen lukemani Elizabeth Stroutin kirja. Ja taas kirja, jonka toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan. 

Pikkukaupungin tyttö kertoo äidistä ja tyttärestä, Isabellesta ja Amysta. Kirja seuraa heidän elämäänsä yhden kevään, kesän ja alkusyksyn aikana. Ollaan 1970-luvun amerikkalaisessa pikkukaupungissa. 

Äidin ja tyttären suhdetta leimaa puhumattomuus. Ei osata puhua tunteista, vaan toinen moittii ja toinen uhmaa. Läsnä on myös rakkaudettomuus. Siitäkään ei osata puhua. Kumpikin kaipaa elämäänsä rakkautta ja läheisyyttä. 

Äiti ja tytär ovat asuneet pikkukaupungissa jo vuosia, mutta äiti ei ole ystävystynyt kenenkään kanssa. Hän ei osaa olla luontevasti muiden seurassa, vaan miettii aina, mitä muut hänestä ajattelevat. Tänä ihmeellisenä kesänä hän vihdoin ystävystyy parin työkaverinsa kanssa ja uskaltaa laskea suojapanssarinsa.

Kirjan teemoja ovat puhumattomuus, rakkaudettomuus, katkeruus, häpeä. Niistä kutoutuu mielenkiintoinen tarina pikkukaupungin kesästä. Kirjassa on paljon merkityksettömiä sivuhenkilöitä, jotka tuovat tarinaan eloa ja syvyyttä.