Tämän kirjan aika ei ole vielä. Kuka haluaisi lukea pandemiasta, karanteenista ja ahdistuksesta, kun mikään ei ole vielä ohi? Joskus tulevaisuudessa kirja tulee olemaan hyvää ajankuvaa siitä, kun kaikki muuttui.
Yksin kotona koostuu Nykäsen Hesariin kirjoitetuista kolumneista ja muista kirjoituksista. Useimmissa kolumneissa on nostettu esiin jokin ongelma ja kysytty sitten asiantuntijoiden mielipidettä. Ulkopuolisella asiantuntijatiedolla on aina selkeät lähteet, niin kuin pitää ollakin.
Itse pidän kuitenkin enemmän kolumneista, joiden kirjoittaja peilaa omia ajatuksiaan ympäristöönsä: kertoo kokemuksistaan, tuntemuksistaan ja elämästään. Nykänen tuo esiin omia huoliaan, kyllä. Nopeasti hän kuitenkin yleistää ja alkaa kirjoittaa "meistä". Usein Nykänen siirtyy tarkastelemaan tilannetta ulkopuolisena, kirjoittaa nollapersoonassa ja kaivaa esiin asiantuntijan lohduttamaan.
Nykänen esim. kertoo, miten hänen 90-vuotiaan äitinsä käsivarret olivat menettäneet lihaksensa koronakevään jälkeen. Hän ei pitänyt omaa kuntoaankaan kehuttavana. Sen jälkeen asiantuntija toisensa jälkeen kertoo, miten liikkumattomuus vaikuttaa lihaskuntoon ja miten osa kansasta on koronakevään aikana liikkunut. Olisi ollut kuitenkin kiva kuulla myös, miten Nykänen itse ja hänen äitinsä aikoivat kuntoaan kohentaa.
Kaipasin kirjaan lisää omakohtaisuutta yleistämisen ja asiantuntijatiedon sijaan. Asiantuntijoiden kommentteja ovat muutenkin kaikki medialähteet pullollaan. Ihmisten omat ajatukset ja tuntemukset ovat kertomisen ja kirjoittamisen arvoisia. Toki Nykänen kirjoittaa laatujournalismia arvostettuun sanomalehteen, ja se asettaa varmasti rajoituksensa.
Mielipiteissäni näkyy, että luen yleensä toisentyyppistä kirjallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti