Kirja on Marianne Jidhoff -sarjan seitsemäs osa. Ajatukseni ovat ristiriitaisia. Kirja on sujuvaa tekstiä, hyvin käännetty ja nopeasti luettu. Enemmän kuin rikosten selvittelyyn kirjassa paneudutaan kuitenkin Mariannen ylelliseen elämään, josta pääsevät osalliseksi myös hänen lähimmät työkaverinsa. En muista, että sarjan aiemmissa osissa rikos olisi jäänyt näin vähäiseen rooliin.
Kyllähän kaikkia kiinnostaa liki kuusikymppisen Mariannen kuntokuuri ja viinillä ja suklaalla mässäily enemmän kuin tylsä murha. Niin Rudberg ainakin tuntuu kuvittelevan.
Kirjan juoni ja siihen liittyvät henkilöt ovat ihan kiinnostavia, mutta jäävät kovin vähälle huomiolle. Tästä jäi tyhjä olo. Vai pitäisikö sanoa tyhmä olo.
Tämä kirja on minunkin lukulistallani. Ikävää kuulla, että et pitänyt tästä.
VastaaPoistaTavallaan pidin, olihan se nopeaa ja sujuvaa tekstiä. Kerrohan sitten, mitä sinä pidit tästä!
VastaaPoista