Taas kerran romaani naisesta, joka etsii ikuista rakkautta. Tai ainakin parisuhdetta itselleen. Toisinaan näissä ikuisuuskertomuksissa pääosassa on mieskin. Tällä kertaa kuitenkin nainen, Marjaana.
Kuinkahan monta tällaistakin kirjaa olen lukenut, joissa päähenkilönainen käy läpi kaikki aiemmat suhteensa ja niiden hyvät ja huonot puolet. Miksi edes luen tällaisia?
Manninen kirjoittaa viihdyttävästi, ja koska menneisyyden miehiä riittää, ei kirja käynyt pitkästyttäväksi. Virkistävää on sekin, että loppu jää auki. Amerikkalaisissa vastaavissa romaaneissa hääkellot yleensä soivat viimeisessä luvussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti