Täytyy myöntää, että niin paljon kehuja kuin Voi William! onkin kirjagramissa saanut, en ihan päässyt sisään sen ihmeellisyyteen. Minulla meni alkuun ajatuksissani koko ajan sekaisin Lucy Barton (kirjan minäkertoja) ja Olive Kitteridge.
Voi William! on Lucy Bartonin tajunnanvirtaa elämästään ja menneisyydestään, etenkin avioliitostaan Williamin kanssa. Kumma kyllä, siinä pureskeltavaa riittää, vaikka omien sanojensa mukaan Lucy olikin onnellisempi toisen aviomiehensä Davidin kanssa.
Kirjassa viitattiin paljon tapahtumiin, joista on kerrottu aiemmin kirjoissa Nimeni on Lucy Barton ja Kaikki on mahdollista. Kirjan pystyy kyllä hyvin lukemaan, vaikka aiemmat teokset olisivatkin lukematta. En minäkään niistä paljon muistanut.
Kirja jää mieleen pyörimään: miten kaikki, mitä meille on tapahtunut, kertautuu aina jossakin vaiheessa. Asioiden merkityksiä ei ymmärrä eletyssä hetkessä, vaan vuosien päästä.
Olive, taas oli erikoinen kokemus. Alkua inhosin, mutta loppupuolella aloinkin pitää kirjasta. En ole vielä tullut lukeneeksi muita Stroutin kirjoja.
VastaaPoistaHyviä kirjoja, mutta ärsyttää, kun niin tavallaan samantapaisia, että menee sarjat sekaisin.
VastaaPoista