Varatessani tämän kirjan en heti tajunnut, ettei tämä olekaan dekkari, vaan eräänlainen Schulmanin elämäkerta. Schulman yrittää ymmärtää lapsuutensa sairastamisen vaikutusta myöhempään elämäänsä kirjoittamalla siitä.
Kirja on yllättävä, koska en ole tullut koskaan googlanneeksi Schulmania. Monia muita kirjailijoita olen, koska kiinnostaa, mitä heidän kotimaassaan heistä kirjoitetaan.
Schulmanilla oli syntyessään paha skolioosi, jonka hoito vaati pitkiä sairaalajaksoja 1970-luvulla. Kirja ei kuitenkaan ole ahdistava, vaan Schulman kuvaa sairaalajaksoja hyvin valoisasti, niin kurjia kuin ne varmasti lapsen mielestä olivatkin.
Kirjassa vuorottelevat kuvaukset lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta. Sairauden seurauksena Schulman jäi lyhyeksi, ja se sekä leikkausten arvet ovat vaikuttaneet suuresti hänen minäkuvaansa ja itsetuntoonsa. Kirja onkin pyrkimys päästä häpeästä, jota Schulman on koko ikänsä kantanut.
Psykiatri toteaa Schulmanille, että tämän henkireikiä ovat kieli ja huumorintaju. Schulman itse ei kuitenkaan pidä kieltä henkireikänään. Hän toteaakin, että kirjoittamisessa kyse on hänen omasta rinnakkaismaailmastaan, jonne voi paeta, kun ei kestä todellisuutta. Varsin vaikuttavaa, että hän on Ruotsin suosituimpia dekkaristeja.
Kirjan luvut ovat lyhyitä ja niissä näkyy Schulmanin taiturimainen sanankäyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti