Liane Moriarty on suosikkikirjailijoitani, kuten olen aiemminkin maininnut. Olen lukenut kaikki hänen kirjoittamansa kirjat, jotka on suomennettu. Lista on pitkä: Hyvä aviomies, Mustat valkeat valheet, Nainen joka unohti, Tavalliset pikku puutarhajuhlat, Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, Sulje silmäsi ja laske kymmeneen, Viimeinen vuosipäivä ja Omena ei kauas putoa.
Yllättäen lopputeksteistä ja etuliepeestä käykin ilmi, että Kolme toivetta on Moriartyn esikoiskirja vuodelta 2004. Ei sitä kyllä sellaiseksi hevin uskoisi. Juoneltaan kirja on yhtä monitasoinen kuin myöhemmätkin Moriartyt.
Tapahtumat alkavat Gemman, Lynin ja Catin, jotka ovat kolmoset, syntymäpäiväillallisista ravintolassa. Tai oikeastaan tapahtumat eskaloituvat illallispöydän ääressä. Sen jälkeen käydään läpi koko kolmosten siihenastinen elämä, mikä ei olekaan ihan vähän, koska menossa on jo 34. syntymäpäivä.
Pidin tästä kirjasta kovasti. Ylipäätään kaikki monikoista kertovat kirjat kiinnostavat, koska itselläni on kaksospojat. Kirjassa on hauska kohta, jossa kolmosten ollessa lapsia identtiset kaksossiskot Lyn ja Cat uskottelevat kolmannelle siskolleen Gemmalle, että tämä on adoptoitu. Ikimuistoinen on kesälomareissu, kun poikani olivat lapsia, ja yhtäkkiä toinen tokaisi takapenkillä veljelleen: -Onko sinulle kerrottu, että sinut on adoptoitu? Siitäpä riemu repesi. Tällainen taitaa olla tavallista monikkoläppää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti