Stephen King on taiturimainen kirjoittaja. Hän kuvailee mitättömätkin yksityiskohdat tarkasti olematta silti pitkästyttävä. En pidä kauhukirjoista enkä dystopioista. Luen silti Kingiä, koska ihailen hänen tekstiään. Nautin jokaisesta lauseesta.
Kingin uutuus sisältää neljä novellia, joissa tarjoillaan kummituksia, dystopiaa ja yliluonnollisia asioita.
Herra Harriganin puhelin on parasta Kingiä. Tarinassa ollaan pienessä kaupungissa, jossa ei ole mitään erityistä. Nuori poika auttelee vanhusta arkiaskareissa.
Chuckin elämä rakentuu kolmesta luvusta, joista ensimmäinen tuo mieleen sadan sanan raapaleet, joita olen oppilaillani luetuttanut ja kirjoituttanut ollessani äidinkielenopettaja. Se on kertomus, jonka lopussa lukija huokaa "Ahaa" oivaltaessaan.
Mitä enemmän verta -kertomuksen pääosassa on Mersumies-trilogiasta tuttu Holly. En pitänyt hänestä silloin, enkä pidä nytkään. Kertomuksessa on myös liikaa yliluonnollisia aineksia minun makuuni. Se on jatkoa Mersumies-trilogialle.
Rotta muistuttaa Herra Harriganin puhelinta. Molempien opetus on, että paholaisen kanssa ei kannata tehdä kauppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti