Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista (Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat)

Haen vähän vaihtelua ainaisiin dekkareihin, koska tunnen olevani aika puutunut niihin. Adam Kayn muistelmat bongasin jostakin jo aikoja sitten, mutta niiden lukeminen on jäänyt. Nyt lainaamani kappale on varattu, joten lukemisen aika koitti näppärästi.

Kirjaa on yllättävän raskas lukea, kun siinä ei ole jatkuvaa juonta, vaan pieniä päiväkirjamerkintöjä. Merkinnät sinänsä ovat juuri sopivan pituisia, eikä asioita jäädä märehtimään liikaa. Useimmat merkinnät ovat myös hauskoja tavalla tai toisella. Lähes joka sivulla on alaviite poikineen. Joskus niissä selitetään lääketieteellisiä termejä, mutta usein niissä on muita asiaan liittyviä hauskoja huomioita, eli ne pitää tietenkin myös lukea. Tämä hidastaa lukuvauhtia entisestään. Alaviitteet on merkitty pikkuruisilla tähdillä, joiden etsimiseen sivun tekstien seasta menee myös aikaa. Usein tähti on sijoittunut lainauksen perään, jolloin sitä ei lainausmerkkien perästä meinaa huomata. Luontevampaa olisi huomata tekstissä tähti, joka johdattaa alaviitteelle. Nyt mennään alaviite edellä ja etsitään sitten sen paikkaa.

Kirjan lukeminen on kuin katsoisi tv:stä Teho-osastoa: mennään vauhdilla tilanteesta toiseen. Loppu on surullinen, mutta se katkaisee luontevasti päiväkirjan. 

Esimerkki alaviitteistä.