Ruth Waren tuotanto on laadultaan kovin epätasaista. Olen aiemmin todennut, että
Ruth Ware on toden totta löytänyt trillerivaihteen ensimmäisten kirjojensa haparoinnin jälkeen (Synkän metsän siimeksessä, Nainen hytissä 10, Valhepeli). Edellinen kirja, Rouva Westaway on kuollut, oli jo ihan kelvollinen trilleri. Lukitut ovet on huikean jännittävä ja arvaamaton.
Lumimyrsky taas on todella tylsä. Joukko musiikkisovellusfirman työntekijöitä lomailee alppimajalla. Henkilöt ovat kummallisia erikoisuudentavoittelussaan. Ihmissuhteet ovat täyttä kuraa. Kaikki kyräilevät toisiaan. Lomailevan porukan fokuksessa on yrityskauppa tai sen estäminen. Tämä luo jännitteitä, joita puretaan tappamalla toisiaan.
Luvut ovat lyhyitä, ja kertoja vaihtuu joka luvussa. Tällainen rakenne ei ole erityisen sujuvaa luettavaa. Jokaisella on menneisyydessään salaisuuksia, joista lukija kuulee aina kertojan vuorossa olevan huokaillessa omistaan vihjailevasti.
En jaksanut lukea kirjaa loppuun. Selailin kyllä nähdäkseni loppuratkaisun. Sainkin selata aika monta sivua löytääkseni jonkinlaisen ratkaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti