Islanti on kiehtova maa, ja islantilaisissa dekkareissa parasta on maan kulttuurin, luonnon ja elämäntavan kuvaus. Niinpä tartuin suurin odotuksin Heiđaan. Heiđa on jonkinlainen paikallinen kuuluisuus Islannissa. Heti alkusanat, joissa kirjan kirjoittaja Steinunn Sigurđardóttir estoitta kehuu kirjoittajantaitojaan, tökkivät. Kirjan on siis kirjoittanut Steinunn, joka puhuu siinä Heiđan suulla. Pakko kysyä, että näkyyköhän kirjassa siis kirjailijan asenne.
Kirja on samanlaista itsekeskeistä minä-minä-minä-vuodatusta kuin alkusanatkin. Heiđa on erittäin monitaitoinen lammastilallinen, joka tuntuu osaavan ihan mitä vaan. Mihin hän ryhtyykin, se onnistuu. Vaikka Heiđa välillä masentuukin, hän päättää kasvaa ulos masennuksesta ja olla auringonsäde, ja näin myös käy.
Toki elämäkerrassa kerrotaan tietyn ihmisen elämästä, mutta tämän kirjan kerrontatapa ei ollut minun mieleeni. Luvut ovat hyvin lyhyitä, eikä niissä raapaista kuin pintaa kulloinkin kyseessä olevasta aiheesta. Kirja onkin loputon luettelo asioista, joita Heiđa on tehnyt ja ihmisistä, joita hän on kohdannut. Kirjassa luetellaan nimeltä varmaan puolet islantilaisista.
Minullakin oli suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan, mutta lopulta en jaksanut lukea sitä loppuun asti. Kirja oli tylsä. Aiheessa olisi ollut ainesta kiinnostavaankin kerrontaan, mutta tämä kyllä tökki. Harmi. Islantilaisia dekkareita pitäisi minunkin kyllä vihdoin lukea!
VastaaPoistaMyönnän itsekin harpponeeni useamman luvun yli, kun ei vaan kiinnostanut kylliksi.
PoistaMinä taas tykkäsin kirjasta, luontokuvauksista, työn kuvauksista, vapaa-ajasta, perheestä, runoista ja runokilpailuista. Ylipäätään Islannista ja sen luonnon suojelemisesta.
VastaaPoistaKirja tuntuu jakavan mielipiteitä.
VastaaPoista