Lukeminen lähti vaikeasti käyntiin. Tuntui, että henkilöitä on aivan hirveästi. Yhtäältä ollaan vuodessa 1939 Mississippin varrella jokilaivassa, toisaalla nykypäivän etelävaltioissa.
Sivun 100 tienoilla tuntui, että kaikki oleellinen on jo kerrottu. Olin vähällä laittaa kirjan kiinni ja lopettaa siihen. Jatkoin kuitenkin lukemista, ja kirja muuttui vähitellen kiinnostavaksi.
Miinuksena se, että henkilöitä on aivan liikaa. Kehenkään ei ehdi kiintyä, eikä kukaan nouse toista kiinnostavammaksi. Päähenkilö lienee senaattorin tytär, joka myös jää etäiseksi tuttavuudeksi.
Kirja kertoo 1930-luvun orpokotitoiminnasta etelävaltioissa. Se perustuu todelliseen skandaaliin, jossa lapsia kidnapattiin heidän vanhemmiltaan ja myytiin rikkaiden adoptoitavaksi. Lapsille annettiin uudet nimet ja syntymäajat, jotta heitä ei voisi jäljittää.
Tarina on kiinnostava ja Wingate on vahva kuvailija. Tapahtumien imuun on helppo päästä ja kuvitella paikat ja ihmiset mielessään.
Kirja toimisi paremmin tv:n minisarjana. Asiaa on kertakaikkiaan ahdettu aivan liikaa yksiin kansiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti