Vahva esikoisromaani Grundilta. Täyttä tavaraa alusta loppuun, mielenkiinto ei herpaannu hetkeksikään.
Kirjan tapahtumapaikka on nimeltä mainitsematon saari. Sillä lienee tekemistä Gotlannin kanssa, koska kirjassa puhutaan kehämuurista ja kirjailija asuu Gotlannissa. Hyvä veto jättää saari nimeämättä, koska gotlantilaisdekkareita on jo yllin kyllin. Niiden myötä Gotlanti tuntuu läpikotaisin kolutulta.
Kirjan henkilöt onkin kätevästi esitelty sisäliepeessä, joten laitan siitä kuvan tähän vaivojani säästääkseni.
Rikostutkija Sanna Berling saa siis parikseen mantereelta hankalana tunnetun Eir Pedersenin. Koska Sanna itsekin osaa olla hankala, tulee hän toimeen Eirin kanssa. Eir on naisen nimi, mikä ei kyllä heti auennut minulle. Toki olisin sen tiennyt, jos olisin lukenut kansiliepeen ennen kirjan lukemista. Välttelen juonipaljastuksia, enkä lue liepeitä tai takakansia etukäteen.
Kirjassa tehdään raakoja murhia, ja niiden selvittely vaatii paljon työtä. Aina, kun syyllinen on selviämässä, tulee uusia käänteitä ja asiat mutkistuvat. Ehdokkaita riittää, joten kirja ei käy tylsäksi.
Kirjan kansikuva on ällöttävä, eikä houkuta tarttumaan kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti