Kirja kertoo Hellevistä, joka elää ankeaa elämää. Hellevin päivät täyttyvät työstä ja terveyskeskuksen vuodeosastolla olevan äidin luona vierailuista.
Alkuun kirja tuntui tylsältä, mutta sitten se vei mukanaan. Monta kertaa nauraa tyrskähdin ääneen Hellevin ja äidin kohtaamisille.
Kirja voisi olla eräänlainen kehityskertomus. Oltuaan 20 vuotta samassa työpaikassa Helleville ojennetaan palkkioksi viikonloppu kylpylässä. Viikonloppuun sisältyy elämänparantamiskoulutus, joka tuokin myönteisiä asioita Hellevin elämään.
Tästä tuli mieleen, että Hellevin kaltaisia yksinäisiä ihmisiä on Suomessa aika paljon. Pienellä sysäyksellä heidänkin elämäänsä voisi tulla positiivisia muutoksia. Totutuista rutiineista on vaan niin vaikea poiketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti