Tamperelainen rikoskomisario Simppa selvittelee taas tiimeineen rikoksia. Tällä kertaa keskiössä on useampi ampumatapaus, jotka ehkä liittyvät toisiinsa.
Simpan tiimi on mainio, ja mukaan on saatu luontevasti vähemmistöjen edustajia. Porukan keskinäistä sanailua on hauska lukea. Hiukan tässä nyt on samankaltaisuutta Jaana Lehtiön rikoskomisario Muhosen kanssa, nimittäin meditatiivinen horrostelu ja pullan mässytys.
Kosto on sinällään teemana hieman tylsä, koska syntipukki löytyy yleensä hyvin yksioikoisesti vääryyttä kokeneesta. Koston oikeutuksessa kulkee kuitenkin monta rikospolkua rinta rinnan, eikä mikään ole täysin selvää.
Se vähän häiritsee, että yhden pariskunnan nimi on Kari ja Katri. Nopeasti lukiessa liian samannäköiset nimet menevät sekaisin.
Kirja kulki sujuvasti, mutta loppu vähän lässähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti