Lumen uhrit aloittaa uuden Åren murhat -sarjan. Tällaiset sarjat hämmästyttävät, Stenillähän on kontollaan myös Sandhamnin murhat. Molemmat ovat pieniä paikkoja, mutta niihin mahtuu ällistyttävän paljon murhia. Muistan ihmetelleeni samaa jo vuosia sitten seuratessani telkkarista Midsomerin murhia.
Aloitin kirjan varsin innottomasti, koska lumisissa maisemissa juoni on usein kovin yksitotinen sisältäen takaa-ajoja lumipyryssä ja palelevia varpaita. Eipä niiltä nytkään säästytä. Kirjan alku on kuitenkin hyvin vetävä ja tempaisee mukaansa. Sten on lahjakas kirjoittaja, joka tietää, kuinka lukija saadaan koukkuun.
Valitettavasti kirja ei vedä loppuun saakka. Tukholmalaispoliisi Hanna on lähtenyt lomalle Åreen ja päätyy auttamaan paikallista poliisia kadonneen tytön etsinnöissä. Paikallinen poliisi Daniel on kovin vaikuttunut Hannan älykkyydestä ja toteaa sen ajatuksissaan useaan kertaan.
Tässä kohden kirja alkaa tuntua selkokieliseltä versiolta. Mitään ei tarvitse lukea rivien välistä, kaikki on kömpelön tuntuisesti kirjoitettu auki. Syyllinen on arvattavissa jo kirjan puolivälissä. Hannan persoona ei vakuuta. Nainen sooloilee ja venyttää rajoja mielensä mukaan. Tunne-elämältään Hanna on kypsymätön ja omanapainen.
Kadonneen tytön perhe hajoaa palasiksi, mutta perheen kokemukset on kuvailtu ohimennen ja kylmästi. Lukija ei koe suuria tunteita pahimpienkaan tilanteiden äärellä.
Ei ole tullut luettua Steniä. Näitä dekkarisarjoja on kyllä ihan uuvuttavan paljon :D
VastaaPoistaSe on totta. Jos lukee kaikista aina uutuudet, kuten minä, ei muuta ehdikään lukea. Ja lisäksi kaikki esikoisdekkarit tietysti. Niitä ilmestyy aivan älyttömästi.
VastaaPoista