Yrsa Sigurðardóttir: Pyörre

Islantilaisten kirjailijoiden kirjojen Islannissa on ihan erilainen tunnelma kuin muiden eurooppalaisten kirjailijoiden Euroopassa. Se johtunee mm. siitä, että koko Islannin asukasmäärä on jotakuinkin sama kuin esimerkiksi Jyväskylän eli keskikokoisen suomalaiskaupungin. Kun vielä otetaan huomioon Islannin omaperäinen ilmasto ja väestön suhteellinen köyhyys, on tunnelma valmis. Tempoltaan kirjat ovat hitaanlaisia, sekin osa islantilaista tunnelmaa.

Tässä kirjassa jatkaa poliisi Huldar yhteistyötään sosiaalityöntekijä Freyjan kanssa. Huldar on yhtä onneton naisasioissaan kuin aiemminkin. Tai oikeastaan hän sotkee ne vielä pahemmin.

Tapahtumat ovat jännittäviä ja arvaamattomia. Ihmisiä murhataan, mutta kuka ja miksi? Syyllistäkään en arvannut etukäteen, vaikka niin luulin. Kirjassa on samanlaista hienovaraista huumoria kuin Arnaldur Indriðasonin kirjoissakin.

Islanninkieliset nimet ovat luku sinänsä. Kirjan alussa puhutaan lapsesta nimeltä Vaka, ja ponnisteluistani huolimatta en keksinyt, onko kyseessä poika vai tyttö, ennen kuin se lopulta kerrottiin. Vaka on tytön nimi.

Suosittelen tätä kirjaa ja kirjailijaa.