Geir Tangen: Sydämenmurskaaja

Jatko-osa Maestrolle. Ihan yhtä uniikki juonenkulku ei tässä kirjassa ole, vaan tässä ovat kuvioissa mukana perinteiset uusnatsit. Päärooleissa ovat edelleen pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä poliisi Lotte Skeisvoll ja toimittaja Viljar Ravn Gudmunsson. Lotte ei ole toipunut sisarensa kuolemasta, ja joutuukin sivuun poliisin työstään. Se ei estä häntä tekemästä omia tutkimuksia. Viljarin poika Alexander nousee tässä kirjassa keskeiseen rooliin. Alexanderilla on ADHD, ja isä Viljar käyttääkin sitä selittävänä tekijänä kaikkeen.

Kirjan lukeminen kesti monta päivää, koska alkuun se jostain syystä takkusi kovin. Sitten kirjan rakenne hahmottui: erikseen kerrottiin juhlista, jotka olivat kaiken alkusysäys, ja erikseen tapahtumien tutkinnasta. Juhlista kerrottiin joka kerran eri henkilön näkökulmasta, ja näin tapahtumista muotoutui aina uusi kuva.

Yleensä en jaksa lukea kirjailijoiden loppusanoja ja kiitoksia, mitkä tuntuvat olevan ajan trendi. Ei Agatha Christieissä vaan... Sen verran alkua vilkaisin, että näin kirjan olevan trilogian toinen osa. Kolmatta odotellessa, haluan tietää, miten henkilöiden loppujen lopuksi käy. Tangen ei anna armoa keskeisillekään hahmoille, vaan höykyttää heitäkin tarpeen vaatiessa.