Vuorovetten ranta on jatkoa Suolaisten tuulten saarelle, joka kertoo takaisin kotisaarelleen Mureen muuttaneesta Florasta. Suolaisten tuulten saari oli romanttista perushuttua, mutta Vuorovetten ranta ui paljon syvemmissä vesissä.
Vuorovetten rannassa ilmapiiri on pääsääntöisesti alakuloinen. Floran entinen esimies, nykyinen rakastettu Joel matkustelee työnsä takia paljon, eikä muutenkaan tunnu kertovan kaikkea Floralle. Floran veljen Flintanin suhde rikkaaseen Coltoniin on voimissaan ja jopa etenee. Apea pohjavire seuraa kuitenkin tätäkin suhdetta. Floran paras ystävä Lorna katselee lääkäri Saifia sillä silmällä. Vaikka iloisia asioita tapahtuu, on niissäkin melankolinen tunnelma.
Luin juuri tätä ennen edellisen osan, ja pelkäsin kirjojen olevan liian pehmoisia peräkkäin luettaviksi. Pelko oli turha, Vuorovetten rannan herättämä mielentila on aivan toisenlainen.
Kirjan lopussa on pienoisromaani Maailman ääriin, joka kertoo lääkäri Saifin alkuajoista Muren saarella. Se rikkoo tiiviin tunnelman, jonka Vuorovetten ranta on juuri saanut aikaan käänteillään. Pienoisromaani olisi ollut hyvä julkaista Suolaisten tuulten saaren alussa, jonne se ajallisestikin sijoittuu. Nykyisellään sillä ei ole oikein mitään arvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti