Lapuan patruunatehtaan räjähdyksessä 13.4.1976 kuoli 40 ihmistä. Heini Röyskö on kirjoittanut tositapahtuman pohjalta fiktiivisen teoksen, jonka henkilöt eivät perustu todellisiin henkilöihin. Kirjassa on kuitenkin aito tunnelma, ja voisi hyvin kuvitella seuraavansa oikeiden ihmisten elämää.
Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Eeva, joka selviää räjähdyksestä pienin vammoin. Eevan työkaveri Leena, jonka tyttären kummitäti Eeva on, kuolee räjähdyksessä. Leenan puoliso Jouko ja tytär Maria ovat niin ikään keskeisiä hahmoja. Helluntailaisperheen tytär Kristiina on juuri poikaystävänsä luona salaa yötä, kun räjähdys pirstoo ikkunan hänen päälleen. Kristiinan ja Heikin vaikeasti etenevä suhde on yksi kirjan keskeisistä tarinoista.
Kirjassa seurataan onnettomuudesta osansa saaneiden elämää aina seuraavan vuoden syksyyn saakka. Röyskö osaa hyvin kuvailla apeita tunnelmia ja ihmisten ajatuksia tapahtuman jälkeen. Vaikka kirjan henkilöt eivät halua kuulla ihmisten kertovan, missä he olivat onnettomuushetkellä, kerron silti. Kirjan tapahtumat ovat kiinnostavia, koska muistan yhä tuon päivän. Olin kuudesluokkalainen ja kun tulin koulusta kotiin, äitini oli juuri siivoamassa ja kertoi, että radiosta tulee vain surumusiikkia, koska on tapahtunut suuronnettomuus. Muistan myös lehdissä olleet järkyttävät kuvat arkkurivistöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti