Varjopaikka jatkaa Strindberg-sarjaa yhtä tiiliskiven paksuisena kuin aiemmatkin osat, Myrskynvartija ja Jäänmurtaja. Varjopaikka on kömpelö kirjan nimi, koska arvatenkin sillä tarkoitetaan varjonpaikkaa eli paikkaa, johon aurinko ei porota. Useammin käytetään muotoa varjonpaikka kuin varjopaikka.
Kirjan paksuus ei lukiessa ole haitaksi. Tapahtumat etenevät tasaista tahtia, eikä suvantopaikkoja tule. Aika ajoin tapahtumat äityvät suorastaan kuumottaviksi.
August Strindberg pitää vanhantavarankauppaansa ja asuu yhdessä poliisi Maria Martinssonin kanssa rannikon pikkukylässä. Kylän rauhan rikkoo rannalta löytyvä ruumis, joka liittyy jollain tavalla kolmenkymmenen vuoden takaiseen murhaan. Tapausta ratkovat niin poliisi, paikalliset asukkaat, kirjaa kirjoittava toimittaja kuin isäänsä etsivä nuori nainen. Tämä henkilögalleria kaikkine oheispuuhineen täyttää kirjan sivut tehokkaasti.
Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi ja lähelle. Tunnelma on lämminhenkinen.
Suomentanut Pekka Marjamäki
Hyvä sarja.
VastaaPoistaKyllä, ja hyvä suomennos.
Poista