Sitruunakevät on jatkoa kirjoille Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy. Jotenkin ajattelin sitruunoiden liittyvän elämään jossakin, missä niitä kasvaa, kun päähenkilö Krisse puolisoineen viime kirjassakin asui ulkomailla. Tässä kirjassa Krisse Tommeineen on palannut Pyhävirralle ja pariskunta häärää talonrakennuspuuhissa.
Sitruunat viittaavatkin ehkä surulliseen perhetapahtumaan (kun elämä antaa sinulle sitruunoita jne.) tai ehkä niistä on ollut vain hauska keksiä reseptejä kirjaan. Kirjan reseptit ovat nimittäin hyvin sitruunaisia.
Vähän pelkäsin, muuttuuko sarja jo tylsäksi, kun ei pienessä kunnassa kovin paljon voi tapahtua. Turhaan pelkäsin, paljon kaikenlaista tapahtuu taas. Henkilöt ovat sympaattisia ja heidän kuulumisiaan on hauska lukea. Vaikka elämä Pyhävirralla on kohtuullisen tasaista ikävistä tapahtumista huolimatta, riittää siitä kertomista.
Krisse on tullut kovin tutuksi kahvila Koivun pitäjänä, ja onkin haikeaa, että tämä on sarjan viimeinen kirja. Bonuksena on tulossa vielä joulukirja, mutta sitten saanemme heittää Krisselle hyvästit. Toivottavasti Kajanto aloittaa sitten jonkin uuden sarjan! Kajanto on ollut sangen tuottelias ja ilokseni tuotokset ovat olleet myös varsin tasalaatuisia, vaikka niitä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti