Tästä tänä keväänä ilmestyneestä kirjasta on kuulemma kohistu somessa. Itse en ole nähnyt ainuttakaan mainintaa. Otin kirjan kuitenkin lukuun erityisopettajatyttären suosituksesta.
Kirja koostuu psykologi Keijo Tahkokallion ja erityisopettaja Aulikki Uskin kirjeenvaihdosta. Kirjeissä pohditaan nykykoulun keskeisiä ongelmia: lasten ja nuorten haluttomuutta tehdä epämieluisia asioita, opettajan auktoriteetin katoamista ja opettajien uupumista. Tahkokallio nostaa rohkeasti esiin ongelmakohtia lasten kasvatuksessa. Kaiken ytimenä on rohkeus sanoa lapselle ei.
Uski nostaa esiin ongelmia luokkahuoneen arjessa ja Tahkokallio tarjoaa niihin konkreettisia toimintamalleja. Kerrankin jotain, mihin voi tarttua ja minkä voi toistaa omassa luokassaan, eikä vain ympäripyöreää diibadaabaa. Toisaalta paikoin Tahkokallio jaarittelee turhankin pitkästi vähän asian laidalta.
Tahkokallio ihmettelee, miten lastensuojelun asumisyksiköissä aikuisilla ei ole minkäänlaista valtaa ottaa lapsilta tai nuorilta vaarallisia tai haitallisia asioita pois. Samaa on varmasti moni opettaja tai erityisopettaja työn puolesta tullut ihmetelleeksi. Vanhemmillakin on enemmän valtaa. Ihmettelyä herättää myös se, että nykyään ei lapsia saa suoraan kehottaa tekemään jotakin, vaan imperatiivin sijaan pitää aina käyttää konditionaalia: haluaisitko tehdä sitä vai tätä?
Kirjalla on tärkeä sanoma: jotain tarttis tehdä. Kirjalla on paljon annettavaa niin opettajille kuin vanhemmillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti